Varhaisimmat merkit neoliittisestä asutuksesta Georgian alueella ovat noin 7000 vuoden takaa. Aluetta hallitsi noin vuodesta 500 eKr. alkaen ensin Kolkhetin kuningaskunta ja myöhemmin Itäisen iberian kuningaskunta, kunnes Rooman valtakunta miehitti alueen noin vuonna 100 eKr.
Georgiasta tuli maailman toiseksi vanhin kristitty valtio Armenian jälkeen Kuningas Mirian III:n julistettua kristinusko valtionuskonnoksi noin vuonna 330. Georgia joutui seuraavien viiden vuosisadan ajan vuorotellen arabien, mongolien, persialaisten ja turkkilaisten valloittamaksi, kunnes 800-luvun alkupuolella armenialaissukuinen hallitsijasuku nousi valtaan ja nosti maan alueelliseksi suurvallaksi. Alueellisesti ja poliittisesti laajentunut Georgian valtio joutui kuitenkin mongolien tuhoamaksi eikä heikentyneenä kyennyt estämään maan osien liittämistä ottomaanien valtakuntaan 1200-luvun lopulla. Miehittämättömät Georgian osat jakautuivat pieniin itsenäisiin ruhtinaskuntiin jotka ottomaanien uhan edessä etsivät turvaa laajentuvasta Venäjästä. Viimeinenkin osa itsenäisistä ruhtinaskunnista liittyi vapaaehtoisesti Venäjän imperiumiin vuonna 1804.
Kasvava kansallisuusliike ja ensimmäinen maailmansota johtivat Georgian itsenäistymiseen vuonna 1918. Puna-armeija kuitenkin kukisti Kaukasuksen itsenäisiksi julistautuneet uudet valtiot vuoteen 1921 mennessä ja Georgia liitettiin Armenian ja Azerbaidžanin kanssa osaksi Transkaukaasian neuvostotasavaltaa. Neuvostomiehityksen alun joukkomurhien ja teloitusten jälkeen Georgia menestyi suhteellisen hyvin ja oli eräs kommunistijohdon suosimista lomakohteista. Maan alkoholiteollisuus oli merkittävässä asemassa Neuvostoliiton sisäisessä tuotannossa.
Pinnan alla kyteneet vaatimukset itsenäisyyden palauttamisesta saivat vauhtia venäläissotilaiden surmattua kymmeniä aseettomia mielenosoittajia Tbilisissä vuonna 1989. Neuvostoliiton romahdettua Georgia julistautui uudelleen itsenäiseksi vuonna 1991. Itsenäisyyden alkuvuodet olivat kaoottisia ja maan talous romahti täydellisesti johtaen lyhyeen sisällissotaan ja aseellisiin konflikteihin autonomiaa vaativien venäläismielisten Ossetian ja Abhasian maakuntien kanssa vuosina 1989 - 1993.
Maan epäsuosittu presidentti Eduard Sevarnadze pakotettiin eroamaan vuonna 2003 niin sanotussa Ruusujen vallankumouksessa ja uusi demokraattisesti valittu länsimielinen hallitus otti vallan. Georgia on viime aikoina lähentänyt suhteitaan länsimaihin ja Euroopan Unioniin, ja hakee aktiivisesti NATO:n jäsenyyttä. Georgian nykyinen johto on aloittanut merkittäviä uudistuksia maan taloudellisen tilan parantamiseksi ja samalla myös turismiin on alettu kiinnittää jälleen huomiota. Viime vuosina teitä ja muita kulkuyhteyksiä on parannettu, hotelleja on rakennettu lisää ja neuvostoaikaisia turistikohteita on muutettu vastaamaan länsimaisia standardeja. Myös maan hiihtokeskuksia on uudistettu keskieurooppalaisten ammattilaisten johdolla.
