Omanissa on selkeästi nähtävissä maan kansainväliseen kauppaan nojaava historia. Intialais- ja afrikkalaisperäisen väestön mukanaan tuomat rakennustyylit yhdistyvät perinteiseen arabialaiseen arkkitehtuuriin ja portugalilaisaikaisiin siirtomaarakennuksiin sulassa sovussa. Masqatin vanha kaupunki, basaarit, sulttaanin palatsi ja suuri moskeija ovat kaikki erinomaisia esimerkkejä maan monimuotoisuudesta.

Omanin rannikolla vanhat mutalinnoitukset, suitsukeplantaasit, vanhat kauppasatamat valkoisiksi kalkittuine taloineen ja uskomattomat maisemat peilautuvat satumaisesti kirkkaan sinisestä merestä. Rannikon vitivalkoiset kalkkikivikalliot luolineen, sekä niiden välissä makaavat häikäisevät ja autiot hiekkarannat ovat pysähtymisen arvoisia. Meri on lämmin ympäri vuoden ja pinnan alla avautuu uskomaton väriloisto sukeltajan tai snorklaajan ihailtavaksi.

Usean Omanilaiskaupungin keskustasta löytyvät vielä perinteiset basaarikadut, suqit, joissa ahtailla kujilla ja mausteiden tuoksussa voi antautua tinkimään niin kulta-, kuin hopeaesineistäkin, tai vain kävellä ympäriinsä tunnelmasta nauttien. Soharin kaupunki, jossa sijaitsevat eräät kauneimmista basaareista, on myös satujen Sinbad Merenkävijän synnyinkaupunki.

Sisämaassa ja aavikolla aukeaa näkymä toisenlaiseen Omaniin; Wahiban punavalkoiset hiekkadyynit maan sisäosan aavikolla ovat kuvauksellisuudessaan vertaansa vailla ja jo pelkkä maastoautolla ajelu satoja metrejä korkeilla hiekkadyyneillä ylös ja alas pomppien on elämys sinänsä. Omanin ja Saudi-Arabian rajalta alkava "Empty Quarter", tasainen ja kuollut hiekkaerämaa on uskomaton näky kaikessa tyhjyydessään.

Sisämaasta löytyy myös monia historiallisesti arvokkaita raunioita ja muistomerkkejä, suolajärviä ja kuumia lähteitä.