Varhaisimman merkit asutuksesta Omanin alueella ovat noin 5000 vuotta vanhoja. Omanin pohjoisrannikkoa hallinnut Magan-imperiumi hyödynsi maan kuparivaroja kaupankäynnissä Sumerien ja Elamin kuningaskunnan kanssa.
Kuparivarojen ehdyttyä Omanin alue jäi ympäröivien valtioiden varjoon ja se liitettiin Persiaan noin 600 eKr. Vasta ensimmäisellä vuosisadalla jJKr. alkanut suitsukekauppa nosti Omanin jälleen maailmankartalle. Oman hallitsi suitsukekauppaa satoja vuosia ja valloitti vaurautensa turvin laajoja alueita Arabian niemimaalta, edeten aina Medinaan asti ennen jouduttuaan Abbasidi imperiumin päihittämäksi.
Vuonna 1506 Portugalilaiset saapuivat alueelle ja kehittyneemmän eurooppalaisen laivastotekniikkansa avulla nopeasti voittivat siihen asti Persianlahtea hallinneen Omanin merivoimat. Oman pysyi Portugalin hallussa vuoden 1650 itsenäisyyssotaan asti, jolloin Sultan Bin Saifin johtamat Omanilaiset julistautuivat itsenäiseksi valtioksi, ensimmäisenä arabimaana.
Vastaitsenäistynyt Oman laajensi kansainvälistä jalokivi, arvometalli, norsunluu, orja ja maustekauppaa hyödyntäen valtansa aina Mombasaan ja Zansibarille asti. Siirtokuntia perustettiin myös Intiaan ja nykyiseen Pakistanin alueelle - viimeinen näistä luovutettiin pois vasta 1947!
Omanin loiston päivät päättyivät valtion jakamiseen hallitsijan poikien kesken 1800-luvun lopulla. Heikentynyt Oman ei pystynyt vastustamaan Ison-Britannian vaatimuksia ase- ja orjakaupan lopettamisesta. Omanin köyhtyessä sisäiset ristiriidat rannikon ja sisämaaheimojen välillä kärjistyivät ja vuonna 1913 tilanne johti sisällissotaan, jonka päättyessä rannikkoa ja sisämaata hallittiin käytännössä erillisinä valtioina.
Vuonna 1938 rannikon uusi sulttaani, Said Bin Taimur, hyökkäsi Ison-Britannian avustuksella sisämaahan. Sota päättyi vasta 1950-luvun lopulla maan yhdistämiseen rannikon ehdoilla.
Saidin konservatismi ja lisääntyvä eristäytyminen muusta maailmasta köyhdyttivät Omania entisestään ja kun hallitsija kieltäytyi käyttämästä maan öljyvaroja kommunistien tukeman kapinan kukistamiseen vuonna 1965 sulttaanin poika ja Omanin nykyinen hallitsija, Bin Qaboos, kaappasi vallan Ison Britannian tukemana.
Qaboos alkoi nopean modernisointiohjelman ja käytti maan öljyvaroja infrastruktuurin kehittämiseen ja väestön kouluttamiseen. Sota kommunistikapinallisia vastaan päättyi vuonna 1982 ja Oman on jatkanut infrastruktuurinsa vahvistamista ja on panostanut muita Persianlahden maita enemmän alkuperäisväestön työllistämiseen siirtotyöläisten sijaan.
Oman on Bin Qaboosin johdolla ajanut omaperäistä ulkopolitiikkaa ja oli muun muassa ensimmäinen Persianlahden maa, joka toivotti Israelin pääministerin tervetulleeksi tämän vieraillessa alueella 1990-luvun alussa. Oman on suurimpien kaupunkien nykyaikaisesta ulkonäöstä ja länsimaisista palveluista huolimatta pääosiltaan erittäin konservatiivinen ja pitkä sulkeutuneisuus näkyy varsinkin maan sisäosissa. Turismi-infrastruktuuri on rannikkoa lukuun ottamatta melko kehittymätöntä, mutta tilanne paranee jatkuvasti.
