Iranin alueella on aikanaan sijainnut useita aikansa johtavia imperiumeja ja maan muinaisten johtajien nimet kuten Kyyros Suuri, Darius ja Xerxes ovat tuttuja koulun historian tunneilta. Viimeksi mainitun kuninkaan tappio Aleksanteri Suurelle johti alueen liittämiseen hetkeksi osaksi eurooppalaista imperiumia, mutta kreikkalaisvaikutteet jäivät lyhytaikaisiksi. Sassasiinit hallitsivat Persiaan vuoteen 638 asti jolloin islam levisi lännestä maahan ja toi mukanaan vahvoja arabivaikutteita ja hallitsijoita.
Islamilaista Persiaa hallitsi pitkään turkkilainen Seljukkidynastia, kunnes Tsingis Kaanin Mongolien hyökkäys vuonna 1220 vei maan anarkian partaalle miltei kahdeksi vuosisadaksi. Vasta 1500-luvun alussa olot vakaantuivat ja Safavid, Zand ja Ghajar dynastiat seurasivat toisiaan Persian valtaistuimella kunnes Reza Khan Pahlavi nousi valtaan vuonna 1926 keskellä vasta löydetyn öljyn herättämän suurvaltojen kiinnostuksen ja kireän maailmanpoliittisen tilanteen aiheuttamaa kriisiä.
Iran pysytteli virallisesti puolueettomana toisen maailmansodan ajan, mutta Shaahi, jota pidettiin liian saksalaismielisenä, luopui kruunusta poikansa Mohammad Rezan hyväksi. Nuoren Shaahin onnistui Yhdysvaltain avulla painostamaan maassa sodan seurauksena olleet Neuvostoliiton joukot vetäytymään ja hän liitti maan tiukasti länsimaiden leiriin kylmässä sodassa. Shaahin hallinto oli uudistus- ja länsimielistä, mutta oppositiota vainottiin ankarasti. Niin uudistusmieliset opiskelijat - jotka halusivat laajempia ihmisoikeuksia ja demokratiaa, kuin vanhoillinen papisto - jonka tavoitteet olivat täysin päinvastaiset - yhdistivät voimansa Shaahia vastaan ja lopulta pitkään jatkuneiden mellakoiden ja korruptioskandaaleiden heikentämä hallitus kaatui vuonna 1978 puhjenneissa levottomuuksissa.
Vuoden 1978 tapahtumat johtivat islamilaiseen vallankumoukseen ja toivat valtaan maanpaosta palanneen lännenvastaisen Ajatollah Khomeinin jonka aktiivinen tuki kansainvälisille terroristeille ja Yhdysvaltain Teheranin lähetystöhenkilökunnan pitäminen panttivankeina yli vuoden saattoivat Iranin törmäyskurssille länsimaiden kanssa ja poliittiseen ja taloudelliseen eristykseen.
Miltei heti maan Iranin Islamilaiseksi Tasavallaksi julistamisen jälkeen Irakin Saddam Hussein hyökkäsi Iraniin tavoitteenaan hyödyntää maan sekavia oloja, mutta yllätyshyökkäys juuttui lopulta miltei kymmenen vuotta kestäneeksi asemasodaksi ja päättyi ratkaisemattomana vuonna 1988. Khomeini kuoli vuonna 1989 ja hänen seuraajansa ovat yrittäneet luovia islamilaisen perustuslain, Khomeinin perinnön, huonontuvan taloudellisen tilanteen ja nopeasti kasvavan väestön ristipaineessa joskus maltillisemmin ja joskus, kuten tällä hetkellä, vähemmän maltillisesti. Huonosta maineestaan huolimatta Iranin sisällä tilanne on pysynyt rauhallisena ja naapurimaan Irakin nykytilanne ei aivan raja-aluetta lukuun ottamatta ole vaikuttanut maan turvallisuustilanteeseen.
Presidentti Ahmadinejadin kova populistiretoriikka ja rasistiset lausunnot yhdessä maan haluttomuuden kanssa selventää ydinohjelmaansa liittyviä kansainvälisiä huolia ovat viimeaikoina lisänneet poliittista jännitystä Iranin ja lännen välillä mutta tilanne näyttää rauhoittuneen ja Ahmadinejadin suosio laskeneen jyrkästi tämän epäonnistuttua maata vaivaavien talousongelmien hoitamisessa.
