Syyrian sijainti Välimeren itäisellä rannalla Aasian, Euroopan ja Afrikan kauppareittien ja legendaarisen Silkkitien kohtauspaikassa on vaikuttanut merkittävästi alueen kehitykseen ja kulttuuriin - vanhimmat merkit asutuksesta alueella ovat noin 5000 vuoden takaa.
Historiallinen Syyria, johon myös nykyisten Libanonin, Jordanian ja Israelin alueiden lasketaan kuuluneen, on aikojen saatossa todistanut kaikkien Välimeren alueella vaikuttaneiden imperiumien, islamilaisten dynastioiden ja ristiretkeläisten valloitukset. Valloittajien jäljet ovat yhä nähtävissä vieri vieressä Syyrian omien muinaiskulttuureiden jättämien merkkien kanssa.
Foinikialaiset, egyptiläiset, helleenit, assyrialaiset, babylonilaiset ja persialaiset pitivät kukin vuorollaan valtaa Syyriassa kunnes se joutui Rooman haltuun vuonna 63 eKr. Syyria pysyi Rooman imperiumin ja sen seuraajan, Bysantin, maakuntana aina vuoteen 633 jonka jälkeen ensin Omayadin ja sitten Abbasidien muslimidynastiat pitivät maata Islamilaisen Kalifaatin hallussa. Damascus toimi Omayad-dynastian pääkaupunkina vuosina 661 - 749.
Vuonna 997 Egypti miehitti Syyrian. Egyptiläisten valtakausi jatkui ristiretkeläisarmeijoiden rannikolle vuosina 1100 - 1300 perustamista kuningaskunnista huolimatta vuoteen 1516 jolloin tuli Ottomaanien vuoro ottaa Syyria haltuunsa.
Syyriasta tuli osa Ottomaanien imperiumia kunnes lyhyen itsenäisyyden jälkeen ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot jakoivat alueen mandaatteihin - Iso-Britannia sai Palestiinan ja Trans-Jordanin ja Ranska Syyrian ja Libanonin. Ranska ei onnistunut ikinä vakiinnuttamaan asemaansa Lähi-idässä ja se joutui kukistamaan useita aseellisia kapinoita ennen lopullista vetäytymistään Syyriasta vuonna 1946, jolloin se myös tunnusti Syyrian itsenäisyyden.
Syyria sai nopeasti lempinimen "Lähi-idän banaanitasavalta" jatkuvien vallankaappausten ja -vaihdosten johdosta. Se oli mukana arabimaiden epäonnistuneessa yrityksessä tuhota Israel tämän julistauduttua itsenäiseksi vuonna 1948 ja sodassa koettu tappio lisäsi poliittista epävakautta entisestään. Olot vakiintuivat hiukan Egyptin kanssa solmitun valtioliiton jälkeen 1950 luvun lopussa, mutta Yhdistyneen arabitasavallan kaaduttua omaan mahdottomuuteensa Syyrian erotessa, vallankaappaukset jatkuivat.
Vuoden 1956 ja -67 hävityt sodat Israelia vastaan aiheuttivat entistä suurempaa poliittista kuohuntaa johtavassa Baath-puolueessa ja vuonna 1971 puolustusministerinä toiminut Hafez Al Assad kaappasi vallan. Assad onnistui vakiinnuttamaan valtansa huolimatta Israelille 1973-sodassa menetetyistä alueista Golanilla ja hallitsi maata rautaisella otteella kuolemaansa saakka vuoteen 2000. Assadin aikana Syyria eristäytyi ulkomaailmasta, tuhosi taloutensa sosialistisen ideologian motivoimilla kollektivisoinneilla ja liukui yhä enemmän ja enemmän Neuvostoliiton leiriin - ja ajautui lopulta tämän sotilaallisesta ja taloudellisesta avusta riippuvaiseksi kunnes kommunismin romahdus pakotti Assadin uudelleenarvioimaan politiikkaansa ja lähentymään länsivaltoja.
Syyria tuki Yhdysvaltojen johtamaa liittoutumaa ensimmäisessä Persianlahden sodassa ja lähetti jopa joukkoja sotimaan vanhaa vihollistaan, Irakin Saddam Husseinia, vastaan. Poliittiset lievennytykset ja Syyrian halukkuus saada nimensä pois Yhdysvaltain terrorismia tukevien maiden listalta johtivat 1990-luvun lopulla merkittäviin rauhanneuvotteluihin Israelin, jonka kanssa Syyria on yhä virallisesti sotatilassa, ja Assadin välillä. Neuvottelut kuitenkin raukesivat, ja ennen kuin poliittinen tilanne salli niiden jatkumisen, Assad kuoli vuonna 2000.
Uudeksi presidentiksi valittiin Hafez Al Assadin poika, uudistusmielinen Bashar Al Assad joka ajoi nopeasti läpi kaivattuja muutoksia niin taloudessa kuin yhteiskunnassa yleensä, muun muassa internet, satelliitti-tv ja kännykät poistettiin kiellettyjen listalta ja poliittisia vankeja vapautettiin. Bashar on jatkanut määrätietoisesti uudistuksiaan ja Syyrian talous onkin huomattavassa kasvussa. Olot maassa ovat pysyneet vakaina ja rauhallisena ja uusi avoimuus on piristänyt myös maan turismia kun matkustus- ja viisumisääntöjä on löysätty ja turismi-infrastruktuuriin on alettu kiinnittää huomiota.
