Sudanin alue oli pääosiltaan osa Egyptiä noin vuodesta 1900 eKr aina vuoteen 800 ekr. asti. Aluetta hallittiin osana Niiliä kulloinkin hallinnutta dynastiaa. Kahdeksannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua Nuubian alueelle syntyi Meroen itsenäinen valtio ja sitä seurasivat useat pienemmät kristityt nuubialaiset kuningaskunnat, joista useat säilyttivät itsenäisyytensä aina islamilaisen kalifaatin valloitukseen saakka noin kahdeksannella vuosisadalla. Islamilaistumisen vanavedessä alueelle saapui pohjoisesta arabeja jotka hiljalleen valloittivat maan pohjoisosan. Osan etelän kristityistä kuningaskunnista onnistui kuitenkin säilyttää itsenäisyytensä kunnes Darfurin ja Sennarin alueelle muodostuneet sulttaanikunnat vihdoin valloittivat myös etelän.
Egypti miehitti etelärajansa takana sijainneet sulttaanikunnat vuonna 1821 ja yhdisti ne Sudaniksi.
Vuonna 1881 alkanut uskonnollinen Ansar-liike järjesti vuosisadan lopulla pitkän aseellisen konfliktin sudanilaisten heimojen yhdistämiseksi ja islamilaistamiseksi. Konflikti huipentui vuoden 1885 kapinaan ja lyhytikäiseen itsenäisyyteen, kunnes Egypti yhdessä lordi Kitchenerin johtamien Ison Britannian joukkojen avulla valloitti alueen takaisin. Sudanista muodostettiin Anglo-egyptiläinen protektoraatti vuonna 1899. Darfurin alue liitettiin Sudaniin vuonna 1917.
Toisen Maailmasodan jälkeen Sudanille myönnettiin ensin rajoitettu autonomia ja vuonna 1953 Egypti ja Iso Britannia sopivat maan itsehallintoon siirtymisen aikataulusta ja vuonna 1956 Sudanin Tasavalta tunnustettiin itsenäiseksi valtioksi.
Nuoren tasavallan vallanjakokiistat kärjistyivät heti itsenäisyysjulistuksen jälkeen sisällissodaksi etelän ja pohjoisen välillä ja 17 vuotta jatkunut konflikti saatiin päättymään vasta 1972. Sisällissodan aikana Sudanin sisäpolitiikka oli myrskyistä ja vaihtelevien poliittisten suuntien vallankaappaukset seurasivat toistaan, kunnes vuoden 1969 sotilasvallankaappauksen jälkeen maa muutettiin jyrkän uskonnolliseksi diktatuuriksi, joka puolestaan johti sisällissodan uudelleen syttymiseen vuonna 1983. Toinen sisällissota jatkui aina 2000-luvun alkuun saakka ja johti lopulta etelän de facto itsenäisyyteen.
Tällä hetkellä Darfurissa käytävän konfliktin siemenet kylvettiin 1980 luvulla Tsadin sisäisten levottomuuksien aikaan, jolloin Darfurin väestön nähtiin Khartoumissa olleen enemmän Tsadin kuin Sudanin puolella alueella käytyjen kahakoiden aikana. Aluetta vaivaa jatkuva kuivuus, nälänhätä, sekä Sudanin hallituksen hiljaisesti tukemien rosvojoukkojen terrori.
Sudan on kiistänyt virallisesti osallistumisensa Darfurin kriisin lietsomiseen ja rikollisryhmien aseistamiseen ja on eristänyt alueen tehokkaasti muusta maasta estääkseen informatiota tai levottomuuksia leviämästä muualle maahan.
Sudan kärsii strukturaalisen köyhyyden ja pitkän sisällissodan jälkien lisäksi maahan kohdistetuista talouspakotteista ja maan turismi-infrastruktuuriin ei juuri ole ymmärrettävistä syistä kiinnitetty huomiota. Kaikesta huolimatta Sudan on lisännyt hienoisesti avoimuuttaan ja toivottaa matkailijat tervetulleeksi maan rauhallisiin ja suhteellisen vauraisiin itä- ja koillisosiin, jossa suurin osa nuubialais-kristillisen ja egyptiläisen kulttuuriperinteen muinaisjäänteistä ja maan luonnonnähtävyyksistä sijaitsee.
