Egyptin muinainen sivilisaation nousu perustui pitkälti Niilin säännölliseen ja runsaaseen tulvaan, joka takasi hyvät viljelyolosuhteet muuten aavikon ympäröimällä alueella. Ensimmäisen egyptiläisen kuningaskunnan katsotaan muodostuneen jo 3200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja näin syntyneet dynastiat hallitsivat Egyptiä useita tuhansia vuosia. Näiltä varhaisilta kausilta ovat peräisin kuuluisimmat historialliset nähtävyydet, pyramidit ja Gizan Sfinksi. Persia ja Makedonia miehittivät kumpikin vuorollaan Egyptiä kunnes Aleksanteri Suuren valtakunnan romahdettua Ptolemaios-dynastia otti vallan maassa ja hallitsi maata Rooman protektoraattina kunnes Rooman imperiumin jakautuminen vuonna 395 siirsi sen osaksi Itä Rooman valtakuntaa. Islamilainen valloitus seurasi vuonna 636 ja johti itsenäisen Arabivaltion perustamiseen vuonna 878. Cairon kalifaattissa valtaa pitänyt Fatimid- ,ja sitä seurannut Ebujides-dynastia, ulottivat Egyptin vallan laajalle Lähi-itään.
Vuonna 1250 valta Egyptissä siirtyi Mamelukkien sotilaskastille, joka ei kuitenkaan pystynyt estämään maan liittämistä Ottomaanien valtakuntaan vuonna 1517 - Mamelukkihallitsijat saivat kuitenkin jatkaa Egyptin valtaistuimella. 1700-luvun lopussa Egypti joutui suurvaltojen välisen kilpailun näyttämöksi kun ensin Napoleonin Ranska, ja sitten Iso-Britannia miehittivät maata vuoteen 1806. Lyhyen itsenäisyyden jälkeen Iso-Britannia uudelleenmiehitti koko Egyptin vuonna 1882. Vaikka Egypti vieläkin on virallisesti Ottomaanien suojeluksessa tuli siitä käytännössä Ison-Britannian siirtomaa.
Maailmansodan sytyttyä maan status ja nimi muutettiin ensin Egyptin Sultanaatiksi ja myöhemmin, vuonna 1922, Egyptin Kuningaskunnaksi. Vaikka Egypti oli muodollisesti itsenäinen, säilytti Iso-Britannia käytännössä hallinnan maassa vuoteen 1946 jolloin sen viralliset neuvonantajat poistuivat maasta. Egypti osallistui Arabimaiden yhteiseen epäonnistuneeseen sotaretkeen Israelin vastaperustettua valtiota vastaan vuonna 1948.
Kuten muissakin entisissä siirtomaissa, Egyptin sisäpolitiikka oli sekavaa ja ristiriitojen repimää toisen maailmansodan jälkivuosina. Useiden hallituskriisien, mellakoiden ja ulkovaltojen, lähinnä Ison-Britannian, sekaantumisten jälkeen armeija kaappasi vallan vuonna 1953, lakkautti liian länsimielisenä pidetyn monarkian ja uudelleennimesi maan Egyptin Tasavallaksi. Sotilasjuntan sisäisessä vallankaappauksessa vuonna 1954 Gamal Abdul Nasser nimitti itsensä elinikäiseksi diktaattoriksi ja perusti maahan yksipuoluejärjestelmän. Nasserin Arabimaiden yhtenäisyyttä korostanut politiikka huipentui epäonnistuneeseen valtioliittoon Syyrian kanssa 1950-luvun lopulla.
Vuoden 1956 Egypti ajautui aseelliseen konfliktiin Ranskan, Ison-Britannian ja Israelin kanssa kansallistettuaan Suezin kanavan ja sekaantui Jemenin sisällissotaan 1960-luvun alussa. Nasserin Israelia vastaan suunnatut taloudelliset saartotoimet ja sotilaalliset valmistelut johtivat vuonna 1967 tappiolliseen kuuden päivän sotaan ja Siinain niemimaan menetykseen Israelille. Nasserin kuoltua vuonna 1970 valta siirtyi Anwar Sadatille. Sadatin johdolla Egypti osallistui vuoden 1973 yllätyshyökkäykseen Israelia vastaan, ja vaikka tälläkin kertaa tulos oli tappiollinen, sota pakotti osapuolet kansainvälisen painostuksen alaisena solmimaan rauhan Camp Davidissa vuonna 1978. Egyptistä tuli ensimmäinen Arabimaa joka tunnusti Israelin, teko josta Sadat maksoi hengellään salamurhaajan uhrina vuonna 1981. Maan nykyinen presidentti Hosni Mubarak nousi valtaan Sadatin seuraajana. Mubarak on jatkanut Egyptin länsimyönteistä sekulaarista politiikkaa ja modernisoinut maata varovasti, mutta oman valtansa säilyttäen.
